Vaikka kaikista ei voi olla kaikkeen, niin ihminen pystyy tekemään todella paljon.

Kun vain uskoo itseensä eikä anna periksi.

Kyynärvarteeni on tatuoitu teksti ”RELENTLESS”, mikä tarkoittaa periksiantamatonta. Tämä teksti ei ole itsekehuteksti, vaan tarkoitettu esimerkiksi kaikille nuorille jotka eivät usko itseensä.

Minä olin arka ja huonolla itsetunnolla varustettu lapsi, joka saattoi alkaa itkemään ihan mitättömästä syyystä. En koskaan ollut hyvä matematiikassa ja aikuisiällä olen todennut että minulla on lukihäiriö ja ongelmia niin matemaattisessa kuin avaruudellisessa hahmottamisessa. Olin koulukiusattu ja nuoruusiässä myös masentunut. Sain koulussa ruotsin kielen juuri ja juuri läpi ja keskiarvoni oli kuusi piste jotain.

Olin huono kielissä ja kun yritin käydä esimerkiksi nuorena aikuisena kansalaisopistossa opiskelemassa ranskaa, olin niin arka etten pystynyt lukemaan ääneen luokan edessä. En tajunnut kemiasta mitään ja olin menossa hyvää vauhtia siihen suuntaan että putoan yhteiskunnan kelkasta kun en vaan tajua.

Olin se joka sanoi itselleen ”minusta ei koskaan tule mitään”.

Ja paskat.

Nyt olen yrityksen toimitusjohtaja ja puhun harva se päivä ympäri maailmaa Skypessä tai puhelimessa englantia. Hakeuduin aikuisiällä aikuislukion kautta yliopistoon ja luin itselleni useamman tutkinnon yhtäaikaa. En tajunnut aikanaan kemiasta mitään ja ruotsin kurssi tuotti suuria vaikeuksia, mutta läpi menivät ja riittävin arvosanoin. Pystyn nykyään puhumaan suurellekin yleisölle suomeksi ja englanniksi lähes aiheesta kuin aiheesta ja se ei tuota minulle mitään ongelmaa.

Ohjelmoiminen on helvetin vaikeaa jos ei ymmärrä matematiikasta mitään, ei osaa hahmottaa lukuja tai taulukoita ja omaa lievän lukihäiriön. Mutta en anna sen haitata. Kun tarpeeksi kauan väkertää niin tulos on täydellinen. Jos en osaa jotain, opettelen sen ja problem solved. Väitöskirja on työn alla ja olen kirjoilla myös amerikkalaisessa yliopistossa.

Ja nyt kehitän itsenäisesti täysin uudenlaista terveydenhallintaohjelmistoa.

Ehdin saada välissä hallitsemattomasta univajeesta johtuvan lievän aivovaurionkin.

Mutta minkäs tuolle mahtaa? Ei kannata jäädä surkuttelemaan asioita joille ei yksinkertaisesti mahda mitään. Päästä puuttuu palanen, mutta eipähän paina kallo niin paljoa. Pääsee paremmin hangessa eteenpäin.

Toisin sanoen, olen sen aran, osaamattoman ja epävarman lapsen täydellinen vastakohta.

Mikä on salaisuuteni?

Löysin sisäisen motivaattorin ja rupesin vain tekemään. Yritys, erehdys ja onnistuminen. Paljon määrätietoista työtä ja muiden mielipiteiden työntäminen sinne minne ne eivät kuulu. Aina kun joku sanoi että ei, niin minä sanoin että kylläpäs ja tein sen.

Mutta tein sen omalla tyylilläni. En ole koskaan myynyt itseäni tai mielipiteitäni, saati kumarrellut ketään. Kun vähät välittää muiden mielipiteistä, ei usko muiden lannistavia puheita, on itselleen rehellinen eikä esitä mitään muuta kuin oikeasti on, niin menetys (edit: tässä olisi pitänyt lukea menestys, mutta koska lukihäiriö niin näitä kirjainvirheitä löytyy teksteistäni edelleen sieltä täältä, mutta who cares) on varmaa.

Elämä on puhdasta voittoa. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta älä vaivu epätoivoon jos koet olevasi hylkiö. Et ole.

Olet vain vielä hetken aikaa liian pienellä polulla. Minulla oli kaikki mahdollisuudet päätyä lähikuppilan vakioasiakkaaksi ilman järkevää koulutusta.

Mutta en päätynyt.

Koska päätin toisin.