Tää on nyt ehkä ensimmäinen varsinainen lifestyle-bloggaus. Viime viikko meni messuilla ja ties missä viritelmissä, joten saatiin tähän kirjoitteluun tällainen about viikon tauko.
Whatever.
Kävin tänään toisella laulutunnilla. Olen siis käynyt joskus 2-3 vuotta sitten tunneilla yhteensä ehkä noin 25 kertaa. Muuten olen läiskinyt menemään ihan omin päin. Mikä ei välttämättä ole järin viisasta. Laulunopettajani on liettulainen Ruta joka asuu tällä hetkellä Kuopiossa.
Nyt olen kuitenkin päättänyt opetella ihan oikeasti laulamaan. Minulla ei ole sellaista intohimoa asiaan, eli en huilota menemään koko ajan. En itse asiassa laula juuri koskaan itsekseni. Tämä ei tarkoita sitä että laulaminen ei olisi mukavaa.
Ei vaan tälleen suomalaisittain laulata, perkele.
Nii.
Minä olen vielä oikeasti nuori. Olen kuitenkin jo ainakin parikymmentä vuotta liian vanha siihen että minusta voisi tulla laulun ihme ja oopperan uusi kummitus. Mutta minusta voi silti tulla vielä oikein hyvä laulaja. En henkilökohtaisesti usko pelkkään motoriseen harjoitteluun, eli ns. venäläiseen tai ranskalaiseen old school -koulukuntaan, eli toista kunnes sattuu ja sitten vielä vähän lisää. En usko mihinkään 10 000 tunnin sääntöihin, koska olemme monessa suhteessa yksilöitä. Itselläni on esimerkiksi paljon enemmän tehtävää puheenmuodostuksessa kuin vaikkapa säveleen osumisessa. Pääasia on kuitenkin se, että haluan kehittyä asiassa.
Kaiken takana on optimointi ja esim. mielikuvaharjoittelu. Laulaminen, kuten moni muukin laji vaatii ensisijaisesti omistautumista, toistoja ja progressiota. Toiston ja progression täytyy kuitenkin olla suunniteltua ja jokaiselle yksilöllisesti luodun harjoitusohjelman mukaan tehtyjä.
Mutta koska olen tällainen dopamiiniporkkana, en ala vain laulamaan ja toivo parasta. Avaan näitä mahdollisesti myöhemmin lisää, mutta tässä on jotain ajatuksia millä perusteella lähden vetelemään.
- Ensisijaisesti laulaminen on puhumista rytmissä. Äänenmuodostus ei puheen ja laulun välillä juurikaan eroa, joten tärkeintä on oppia muodostamaan ääntä ylipäätään oikein. Tähän liittyy hyvin oleellisesti hengitys jota en ole vielä saanut kulkemaan kovin hyvin.
- Laulan aluksi vain 10 minuuttia päivässä, koska äänihuulet ovat lihaksia ja ne väsyvät nopeasti.
- Heikkouksiani ovat muun muassa nopea kielellinen väsyminen ja puhemotoriikka, siksi niihin tulee keskittyä heti alussa. Tähän otetaan avuksi ns. tongue twisterit jotka lausutaan aluksi hitaasti ja ylikorostaen.
- Keskitytään vain yhteen asiaan per harjoitus (tulkinta, melodia, rytmi…)
- Fake it till you become it. Tämä on jännä asia. Vaikka minulla ei ole tunnelukkoja tai estoja, niin silti opettajan läsnä ollessa tulee jokin tiedostamaton auktoriteettikammo esille ja laulaminen ei vain suju samalla tavalla kuin esim. autossa. Tämä on selvästi psykologista ja täytyy tutkia mistä se voisi johtua.
- Draaman kaari laulussa. On eri asia vain laulaa, kuin tulkita laulu. Tähän liittyy myös tekstianalyysi ja fraseeraus.
Jotain tekniikoita joilla pyrin nopeuttamaan oppimista.
- Hidastettu laulaminen parantaa pitchiä (pikkuaivojen motoriikka inhiboituu).
- Lauletaan juuri ennen nukkumaanmenoa ja heti aamulla uudestaan (muistijälki vahvistuu aivoissa).
- Mahdollinen vastaliike (esim. kuminauhan vetäminen katosta tai polvien notkistaminen) tehdään molemmin puolin (käytetään aivojen molempia puoliskoja).
- Harjoitellaan pätkissä (aktivoi hippokampusta).
- Analysoidaan musiikkia normaalia tarkemmin ja enemmän (aktivoidaan etuaivolohkoa).
- Aloitetaan usein eri kohdasta (työmuistin parantuminen)
- Improvisointi
Erään tutkimuksen mukaan urheilijat pystyvät ”resetoimaan” aivojen ylimääräiset ”häiriötekijät” puristamalla palloa riittävän pitkään vasemmassa kädessä ja näin ollen suoriutumaan paremmin. Yhden tutkimuksen mukaan vasemman käden puristaminen nyrkkiin lisää luovuutta ja toisen mukaan oikean käden puristaminen nyrkkiin muistin toimintaa. Yritän kaivaa nämä tutkimukset jostain, mutta jos niissä on jotain perää niin periaatteessa tälläkin tavalla voi harjoitellessa saada ehkä pienen lisähyödyn.
On olemassa myös eräs tutkimus jossa epilepsialääkkeellä saatiin koeryhmän sävelkorkeutta parannettua huomattavasti. Tämä on toki vähän överikeino joten ei mennä kemikaaleihin ainakaan vielä.
Yksi melko usein häiriötä aiheuttava tekijä on kurkunpään (ja kasvojen lihasten) kireys ja jumit. Tutkin parasta aikaa parhaita tapoja hieroa ja rentouttaa kurkunpäätä.
Katotaan mitä tulee.
Olen tottunut laulamaan hard rockia mutta halusin jotain erilaista ja haasteellista. Jotain joka vie minut mukavuusalueen ulkopuolelle. Siksipä ensimmäinen opeteltava lauluni on Albert Kingin Born Under a Bad Sign.
Tätä ei voi edes laulaa. Tää pitää elää. Tässä harjoitellaan ns. vapaata fraseerausta, eli puhutaan musiikin päälle ilman varsinaista laulamista.
PS. Tän blogin sisältö rakennetaan sitten palautteen perusteella. Aiheita saa toivoa mutta jos esim. haluatte lisää sälää laulamisesta niin sit sitä. Muuten jotain ihan muuta. Taikka sitten ei.
