Olen tulevaisuuden superpomo ja herään koska haluan

Superpomot, hylkään todellisuutenne ja korvaan sen omallani.

Tästä on nyt kohistu tällä viikolla netissä. Superpomot heräävät neljän jälkeen, menevät salille lukemaan maileja/treenaamaan ja sen jälkeen aamiaispalaverille ennen seitsemää. Jos oma genetiikka mahdollistaa tämän ilman että se aiheuttaa stressiä fysiologisilla mittareilla mitattuna, niin hyväksyn sen. Jos verenpaine, syke ja hermosto on kunnossa muutenkin kuin vain mutu-fiiliksellä, niin saatte luvan jatkaa. Muuten en usko tällaisen elämäntavan toimivuuteen.

Minä en tule luultavasti koskaan heräämään pysyvästi aamuneljältä. En myöskään laita puhelinta pois tuntia ennen nukkumaanmenoa. En lue kirjoja iltaisin sängyssä enkä tee oikeastaan yhtään mitään muutakaan ”superpomolistojen” mukaista asiaa. Olen toki yrittänyt, mutta ne ovat luonnolleni vastaisia. Ja jos tekee jotain väkisin, niin siitä alkaa mielestäni matka epäonnistumiseen.

Kaikki alkaa omasta identiteetistä. Kun tietää mihin pystyy ja mitkä ovat omat voimavarat, niin pystyy itse asiassa paljon enempään kuin sellainen joka yrittää jotain muuta kuin mihin elimistö antaa luvan.

Minä käsitän superpomolle kuusi ominaisuutta.

Superpomolla ei ole koskaan kiire. Tämä ei tarkoita sitä etteikö superpomo voisi tehdä koko ajan jotain. Kiire on tunne, mutta tekeminen on eri asia. Superpomo saa kaiken tarpeellisen aikaiseksi, mutta ehtii silti aina jutella myös työntekijöiden kanssa. Superpomo ehkä priorisoi tai delegoi, joskus myöhästyy ja joskus jättää tekemättä, mutta kiire hänellä ei ole.

Superpomo on kuin vanha viisas lääkäri jolla on aina aikaa potilaille, olivatpa ne sitten omia tai eivät. Se on se ihminen jolla kestää juhlissa tunti siirtyä huoneesta toiseen, kun kaikki haluavat jutella hänen kanssaan. Ei toisinpäin. Mutta superpomolla on aikaa ihmisille asioiden sijaan.

Aina.

Superpomon työntekijät kertovat superpomon oikean terveydentilan. Unen väheksyminen ei ole koskaan tervettä ja se onkin hyvinvointia halventavaa. Siksi kukaan joka ei nuku tarpeeksi, ei voi olla millään tasolla superpomo saati esimerkki hyvinvoivasta ihmisestä. Ja jos ei ole esimerkki hyvinvoivasta ihmisestä, niin kuinka kykenee olemaan hyvä johtaja? Se, että superpomo käy neljältä salilla ei kerro vielä tehokkuudesta mitään.

Se, että superpomo nukkuu neljältä taas kertoo.

Liian vähän nukkuva ihminen on tehokas vain näennäisesti. Mitä noiden artikkelikulissien takana oikeasti tapahtuu? Sitähän me emme voi tietää. Kuinka moni superpomo itkee iltaisin itsensä uneen tai käyttää unilääkkeitä? Kuinka moni taas vain nukahtaa tyytyväisinä päivän tapahtumiin?

Kuinka monen superpomon työntekijät ovat omalla nimellään täysin sitä mieltä, että superpomo on superpomo? Superpomon glorifiointi ylistävillä artikkeleilla ei viittaa muuhun kuin henkilöpalvontaan ja suorittamista ylistävien arvojen hiljaiseen hyväksymiseen. Superpomo oma selitys vinksahtaneesta elämänrytmistä ja suorittamisesta kertonee usein vain itselleen selittämisen tarpeesta, puolustelusta ja omien valintojen oikeutuksesta.

Varmasti siellä on pari prosenttia jotka oikeasti nauttivat tästä rytmistä. Mutta olen varma että jos aletaan kaivamaan, niin valtaosa ei nauti muutaman vuoden jälkeen enää yhtään mistään.

Superpomo elää omassa rytmissä. Jos superjohtaja herää aamuyöstä vain siksi että yhteiskunta on stereotyypannyt johtajat heräämään aikaisin aamulla, niin hän ei ole superjohtaja vaan suprajohdin joka toimii kyllä aikansa kovaa ja ilman hävikkiä, mutta jossain vaiheessa tulee pysyvä tiltti. Kuten tässä tuoreessa Helsingin Sanomien artikelissa. Siinä on esimerkki sellaisesta joka nähtävästi jollain tasolla halusi olla superjohtaja mutta työkalut olivat selvästikin väärät.

Kun tiltti tulee niin kirjoitetaan toki kirja ja kerrotaan omista kokemuksista muille. Kaava on tuttu. Samalla kylmä teollisuus sylkee uusia superpomoja kokeelliselta superyksilöliukuhihnalta kokeilemaan onneaan yritysmaailmassa.

Mutta toisaalta.

Haastan myös toisella tavalla ajattelevat ihmiset lukemalla itse kuntosalilla maileja ja selaamalla Facebookkia. Salireissuni ei silti venähdä juuri koskaan yli tunnin mittaiseksi mutta treenit ovat riittävän kovia progressiiviseen kehitykseen. En ole kuullut vielä yhtään järkevää ja oikeaa perustelua miksi salilla ei voisi lukea maileja. Jos se häiritsee treenejä, niin ei se ole mailien tai puhelimen haitallinen ominaisuus, vaan yksilön kyky olla tekemättä kahta asiaa yhtä aikaa.

Ja silloin sitä ei kannata tehdä.

Avainsana on siis kyky tehdä asioita täysin oman kapasiteetin rajoissa ja nimenomaan omassa rytmissä. Superpomon tulee kyllä olla mielestäni aina tavoitettavissa, mutta superpomo vastaa kun superpomo itse niin haluaa. Siinä on vissi ero.

Sille onko ihminen vireimillään iltaisin vai aamuisin on olemassa geneettinen perusta. Kaikki eivät kykene aamuisin tehokkaaseen työskentelyyn. Minusta tuntuu, että yhteiskunta on ohjannut tahtomattaan aamuvirkut johtajiksi ja iltavirkut esimerkiksi taitelijoiksi. Ehkä tämä johtuu siitä että pitää olla paikalla silloin kun suurin osa muistakin on.

Mutta se, että mukautuu muiden rytmiin on omien tarpeiden väheksymistä ja alistumista jollekin jota ei allekirjoita.

Superpomon stressinhallinta on prioriteetti numero yksi. Stressiä ei pidä pelätä tai yrittää välttää, sillä se on välttämätöntä selviämiselle. Stressi on tapa päästä asioista yli ja elimistön tapa käsitellä meneillään olevaan tilannetta. Ilman stressiä et pääsisi villieläintä karkuun jos sellainen tilanne tulisi eteen. Stressi on välttämätön palikka ihmisen toimintakyvyssä, mutta vain omalla paikallaan. Kun stressi karkaa, niin silloin ollaan ongelmissa.

Siksi stressiä tulee hallita. Stressinhallintakeinot ovat täysin yksilölliset, mutta tärkeintä on että se vastapaino stressiä aiheuttaville asioille on jokapäiväistä. Vastapaino on asia josta superpomo ei luovu. Superpomo ymmärtää myös sen, että henkinen stressi ja fyysinen stressi kumuloituvat yhdeksi suureksi stressikimpuksi. Univelkaa ei voi hoitaa liikunnalla, kuten ei myöskään henkistä painetta. Elimistön kuormitus on aina elimistön kuormitusta, olipa lähde sitten ruoka, lääkkeet, liikunta, univaje tai henkinen paine.

Ja jos stressi pääsee vallalle ja kroppa kilahtaa, niin asia ei koskaan korjaannu päivässä. Superpomo ottaa siis myös tarpeeksi vapaata tarvittaessa.

Superpomo ei tee asioita rahan vuoksi. Raha on huono motivaattori. Toki sitä pitää olla sen verran että perustoimeentulo on turvattu, mutta raha on tekemistä aktivoivana tekijänä huono tekijä. Sen lisäksi että se sokaisee, sen saaminen on tietyn rahasumman jälkeen turhauttavaa, sillä tulokset eivät näy kuin numeroina. Jos tekeminen sen sijaan on kiinnostavaa ja töitä tekisi ilman rahaakin, niin ollaan paljon paremmissa lähtökohdissa. Työtä tehdään kehittymisen ja edistymisen takia ja tulokset ovat jatkuvasti nähtävissä.

Jos joka päivä töistä lähtiessä on hyvä fiilis, että taas tehtiin jotain hienoa ja uutta, niin upeaa. Jos sen sijaan on fiilis, että tilille tuli rahaa miljoona lisää, niin mitä se kertoo? 5000 ja 5 000 000 ovat molemmat lukuja, niissä on vain eri määrä nollia. Samalla tavalla velka on vain asennekysymys. Se on vain nollia luvun perässä.

Raha tekee hetken onnelliseksi, mutta tietyn summan jälkeen alkaa kaivata muuta. Siksi työn sisältö on paljon tärkeämpää.

Superpomo ymmärtää että kaikelle on aikansa. Tämä on ehkä tärkein asia. Välillä voi vetää kovaa, mutta sitten on vedettävä myös hiljaa. Välillä voi olla ilman vapaata ja perhettä, mutta sitten on oltava myös vapaalla ja perheen kanssa.

Joskus on pakko, mutta sitten toisiaan taas ei.

Ja tässä kohtaa pitää osata päästää irti.

Yksi vastaus artikkeliin ”Olen tulevaisuuden superpomo ja herään koska haluan”

  • Jos olisi niin ei olisi, siinä vasta pulma. Joko tai, siinä toinen pulma.

Kommentointi on suljettu.