Taikaihmisiä, Instagram-ihmisiä

Nykyihminen tekee kaikesta vaikeaa ja epänormaalia. Et voi lukea enää yhtään lehteä ilman, että joku kertoo siellä mahasta tai jalasta tai korvasta tai pohkeesta joka oli erilainen tai sitten ei, mutta pääasia että siitä sai tehtyä some-päivityksen jolla sai huomiota ja/tai seuraajia.

Tai kuten Instagram-ihminen asian ilmoittaisi: ”Huomaatkaa hei minut ja minun paradoksaalisen pyöreä, mutta miinuskoon perse.”

Me olemme vieraantuneet jo aika pitkälle todellisuudesta, kun Jennifer Anistonin mahakin ylittää uutiskynnyksen. Onko se raskaana? No eihän se ole. No entä jos on?

Mitä väliä? Jokaisella ihmisellä on tietty määrä vakioituja ruumiintoimintoja ja välillä ahistaa, pierettää, kusettaa, vituttaa, turvottaa, tekee mieli syödä karkkia, soittaa Presidentille ja kuunnella Popedaa… tarkemmin ajateltuna tuo viimeinen kohta saattaakin olla oire sairaudesta, mutta noin muuten meillä on yleensä ottaen kropassa aika paljon erilaista tuuttia ja pörinää, eikä kaikista suhinoista ole pakko tehdä päivitystä nettiin.

Toinen kroppavääristymä ovat nämä niin sanotut plusmallit. Minäkuvaltaan häiriintyneet, omasta mielestään mastodonttityyppiset ratkaisut boostaavat ongelmiaan kutsumalla itseään pluskokoisiksi, vaikka ruumiinrakenne oikeasti muodostuu ihan normaalin ihmisen kuhmuista ja muhkuloista. Ongelman ovat luonnollisesti luoneet media ja muotiteollisuus, joiden mielestä ainoa oikea koko saavutetaan rapsakan krematoinnin jälkitilassa. Tehdään sellaisia ”normikoon” vaatteita, jotka sopivat lähinnä kissalle, mutta joiden ostaminen saa ihmisen tuntemaan olevansa liian iso.

Sanotaan, että treeni ja timmi kroppa ovat uusi musta. Suunta lienee hyvä, mutta valitettavasti tavoitteellinen harjoittelu on edelleen marginaaliryhmän askartelua. Se tavallinen ihminen, jossa ei ole mitään vikaa, määrittelee itsensä kuitenkin usein muiden kautta. Usein nämä henkilöt ovat ns. wannabe-julkimoita, eli toisin sanoen ovat joko harrastaneet seksiä televisiossa tai omaavat n+1 seuraajaa sosiaalisessa mediassa.

Se näille torpedotyyrkyille on kuitenkin yhteistä, että omaa kroppaa tuodaan esille joka välissä, olipa se sitten muodoltaan boom, bojoing taikka kling. Valitettavasti ihminen on keskimääräisesti vaikutteille altis. Kun sille kerrotaan joka välissä, että vaate, joka on suurempi kuin kiinalaisen koulutytön päälle sujahtava kangaskappale on obesiteettisymboli, samalla nakuttaen herutuskuvaa omasta pakarasta ja juosten tissit teipattuna tuulikoneen edessä, niin ongelma on valmis.

Join kerran kuusi litraa olutta ja söin kilon kinkkua. Kyseisessä toimenpiteessä ei ollut minkään valtakunnan järkeä, mutta tulipahan opiskeluyön kähmyissä kokeiltua. Seuraavana päivänä piti soittaa Vatikaanista apua, kun mahalaukku alkoi puhua eenokin kieltä. Olisi pitänyt varmaan ottaa kuva ja julkaista netissä otsikolla ”BLOGGARI OTTI KUVAN MAHASTAAN ENNEN JA JÄLKEEN JUOMISEN, ET USKO MITEN ITKIMME KUN NÄIMME MITÄ HÄN TEKI SEURAAVAKSI!”

Mahorela teloah.

Huomenna herään ja mulla on toinen jalka. Kuva ehdottomasti nettiin.

Mutta tissejä en kyllä teippaa.

Jos puhelin mulahtaa juhannuksena järveen kun otatte kokkoselfietä sen jälkeen kun olette suorittaneet kuuden siiderin rasvaa varastoivan tankkauksen tulevaa talvea varten, niin älkää mulahtako itse perässä.

Tai jos mulahdatte, niin pitäkää nyt sitten ihmeessä huoli että joku ottaa ennen ja jälkeen -hukkumiskuvat niin saatte vielä viimeiset seuraajat ennen ikuiseen miinuskokoon siirtymistä.

Hyvää keskikesää. Tehkää sitä mitä ihmiset tekevät.

Ajatus blogautukseen lähti muuten Bettinan päivityksestä. Menkää sinne ja ylistäkää.