Some ja lapset

Tällä kertaa kyseenalaistetaan vanhempien vastuuta päästää lapsensa sosiaaliseen mediaan valvomatta tai sääntöjä rikkoen. Varmasti jokainen on kuullut lapseltaan sen itkun, vingun ja parun, että kaikki muutkin ovat ja tyhmää kakkaa. Osa vanhemmista on kasvanut tietokoneiden ja Internetin parissa, mutta osa ei ymmärrä mihin säännöt perustuvat. Harva tuntuu tietävän, että näihin ohjelmiin on olemassa ikärajat.

Ikärajat ovat toki ohjeellisia (ja Yhdysvalloissa määriteltyjä), mutta ne ovat usein perusteltuja. Sen lisäksi että lasten henkilöllisyys on julkinen, ovat he alttiina monille riskeille. Puhumattakaan siitä, että käyttöehtojen noudattamatta jättäminen on yksinkertaisesti valehtelua. Kuinka moraali voi kehittyä oikeaksi jos heti lapsena aletaan joustamaan kaikista säännöistä ilman perusteluja?

Myönnän, että itsekin olen tehnyt omien lasten kohdalla näitä joustoja, mutta en vain siksi että välttyisin kuuntelemasta sitä loputonta uikutusta siitä että on pakko, vaan siksi että olen kokenut lapsen kypsäksi ja toiminnan perustelluksi.  Olen myös tietoinen, että en ole vastannut täysin rehellisesti kysymykseen iästä (tilejä luotaessa) ja tilit voidaan periaatteessa sulkea koska tahansa.

En ole kuitenkaan antanut lapsen itse liittyä mihinkään ilman että olen seurannut vierestä.

Ikärajojen suhteen täytyy ymmärtää mihin ne perustuvat. Esimerkiksi elokuva voi olla kielletty alle 13-vuotiailta vain siksi, että siinä käsitellään kuolemaa ja käytetään päihteitä. Asiat saattavat olla sellaisia että lapsi ei niitä osaa edes elokuvasta poimia, jolloin leffa saattaa hyvinkin olla aikuisen kanssa katsottavissa myös nuoremmille. Sisältö ratkaisee, eikä ikäraja korreloi esimerkiksi väkivallan kanssa. Elokuvia katseltaessakin lapselle pitää olla valmis selittämään miksi elokuvan sisältö on sitä mitä se on. Sama pätee sosiaaliseen mediaan. Ikärajoista voi joustaa, mutta se pitää perustella ja ennen kaikkea ymmärtää miksi niin tehdään.

Alle 15-vuotiaat eivät joka tapauksessa ole yksinkertaisesti riittävän viisaita tekemään sitä päätöstä että mitä voi julkaista netissä ja mitä ei. Ja vaikka juuri sinun Irmeli Vinku-Persiljasi todennäköisesti sinun mielestäsi onkin, niin ei. Koska ikää ei ole tullut tarpeeksi, niin moraalin kehittymiseen tarvittavaa vertailupohjaa ei yksinkertaisesti ole ehtinyt kerääntyä tarpeeksi. Murrosikäiset pojat taantuvat vielä usein tietyssä kehitysvaiheessa, ja oikean ja väärän raja hämärtyy entisestään.

Tässä vaiheessa tulisi muistaa muutama asia.

  • Huoltaja on aina vastuussa lapsestaan. Jos ei kiinnosta mitä lapsesi puhelimella tai netissä duunaa, niin et valitettavasti ole kovin vastuullinen vanhempi. Tietämättömyys ei ole tekosyy, aina voi kysyä. Netti on julma paikka ja on aiheuttanut välillisesti vähintääkin kymmeniä lasten ja nuorten kuolemia.
  • Kaikki nykytekniikka ei ole automaattisesti huonoa. Kehityksen jarruna ei kannata olla, mutta lasten tekemisiä ja viestien sisältöä tulee seurata.
  • Moraalin ja etiikan taju kehittyvät ainakin 16-vuotiaaksi saakka. Sitä ennen lapset ja nuoret eivät yksinkertaisesti tiedä mikä kaikki on väärin ja mikä voi olla asioiden seuraus.
  • Koska kaikilla muillakin on -peruste on sekä hyvä, että huono.

Internet ja some (+pelit) eivät ole huono asia. Se ettei niitä ymmärretä, on huono asia. On turha rajoittaa lapsen someen pääsyä vain siksi että se pelottaa vanhempaa itseään. Seurasin eräänä iltana, kun oma 10-vuotias poikani katsoi jotain bloggaajien ohjelmaa televisiosta. Miksi annoin katsoa? Koska se edustaa tätä päivää ja tämän hetkistä ajankuvaa.

Olisi julmaa viedä lapselta kaikki kasvuympäristöön kuuluva pois. Itseänikin keljutti pienenä jos jäi Katuhaukka tai Ritari Ässä katsomatta. Aika on kullannut omat muistomme ja nykyään maailma toimii erilaisessa ympäristössä. Siksi kaikilla muillakin on -peruste on sekä hyvä, että huono. Lapsi tarvitsee kyllä rajoja, mutta hänen pitää päästä kokemaan ja samaistumaan myös kaveripiirinsä ja aikakautensa asioihin.

Se on tasapainoisen kasvun edellytys.

Some on siis hyödyllinen, mutta se voi kääntyä itseään vastaan jos ei tiedä mitä siellä voi kohdata. Kaikenlaiset aikarajat, kuten 15 min nettiä arkena tai 1 tunti sunnuntaina ovat mielestäni turhia, koska jos lapsi haluaa esimerkiksi edetä pelissä, siihen ei usein vartti riitä. Tämä turhauttaa lasta, koska hän ei saa toteuttaa itseään ja pääse etenemään asiassa jota hän tykkää tehdä. Miltä sinusta tuntuisi jos katsoisit tunnin mittaista lempisarjaasi ja joka kerta vedettäisiin puolen tunnin kohdalla töpseli seinästä?

Rajoittamalla liikaa, vanhempi käyttää valtaansa väärin. Jos vanhempi ymmärtää mitä netissä tehdään ja peleissä tapahtuu, sekä pitää huolen että kokonaisuus on kunnossa (läksyt, koulu, harrastukset, liikunta) siten että lapsi saa tarpeeksi lepoa ja kaiken kehitykselle tarpeellisen, ei netin käyttöä tarvitse kellon kanssa valvoa. Lapsikin tarvitsee etuuksia, mutta vain jos hän voi osoittaa olevansa vastuullinen.

Älä jyrää lastasi vai siksi että sinä itse et tiedä mistä puhutaan.

Facebookin ikäraja on 13 vuotta. Joidenkin tutkimusten mukaan Facebook nostaa varsinkin nuorilla tytöillä syömishäiriön riskiä jopa merkittävästi. Ilmiö ei ole uusi ja asiaa tutkittiin jo IRC-gallerian kulta-aikana. Kun sometukseen yhdistetään esimerkiksi harrastus johon liittyy paino oleellisesti, ollaan jo aika reunalla.

Facebook, eli fese tai fabo, on täynnä vääristyneitä ja valheellisia päivityksiä ihmisten elämästä. Lapsi ei osaa erottaa mikä on totta ja hänen minäkuvansa voi häiriintyä kun hän seurailee kuntoilufriikkien postailemia ruoka- ja kroppakuvia. Palvelun ikärajaksi sopisi paremmin 16 vuotta ja siitä tulisi pitää kiinni.

Whatsapp -sovelluksen ikäraja, 16 vuotta, tulee monelle yllätyksenä. Pikaviestipalvelua käytetään kuitenkin järjestelmällisesti ikärajoista välittämättä. Järjestelmä on hyödyllinen, koska lähes kaikilla on se. Omat lapseni käyttävät sitä ja sillä on helppo viestiä monelle ihmiselle yhtä aikaa. Luen tosin lapseni viestihistoriaa tasaisin väliajoin, ja koen sen sekä velvollisuudekseni että tarpeelliseksi alle 12-vuotiaiden lasten kohdalla.

Whatsapp mahdollistaa kuitenkin myös ryhmäkiusaamisen, koska ryhmän voi perustaa myös pilkkamielessä ja jakaa siellä kuvia ja muuta materiaalia jotka näyttävät lapsen huonossa valossa. Lisäksi Whatsapp mahdollistaa kuvien ja pelotteluryhmäviestien sensuroimattoman lähettämisen. Ei ole pitkä aika, kun kuva junan alle jääneestä ihmisistä kiersi nuorten keskuudessa (ja vain siksi että ottaja oli ajattelematon, kuten nuoret yleensä). Ja tasaisin väliajoin kiertää urbaanilegendaviestejä, joissa saatetaan esimerkiksi kertoa, että viestin lähettäjä katsoo sinua kamerasi kautta ja tulee yöllä tappamaan.

Voitteko kuvitella mitä esimerkiksi 8-vuotias lapsi miettii tällaisen viestin saatuaan? Ei hän osaa sen sisältöä käsitellä. Whatsapp-kiusaaminen on maailmalla johtanut jopa nuorten itsemurhiin. Jos oikein muistan, niin noin 10-13-vuotias lapsi hirtti itsensä Yhdysvalloissa koska häntä kiusattiin sosiaalisen median välityksellä.

Youtuben ikäraja on 18 vuotta, mutta vanhempien luvalla 13-vuotias saa perustaa tilin ja alkaa ”tubettaa”. Siihen tosin tarvitsee Google-tilin jonka alaikäraja on niin ikään 13-vuotta. Youtubessa on suhteellisen hyvä sensuuri ja kontrolli, mutta siellä on paljon väkivaltaista K16-materiaalia. Google-tili on helppo tehdä ilman vanhempien valvontaa, valehdella ikä ja ei mene montaa minuuttia kun ollaan katselemassa omituisia videoita.

Nykyään on muotia olla tubettaja, eli tehdä videoblogeja palveluun. Suurin osa kertoo pelaamisesta, mutta paljon on myös elämästä kertovia blogeja. Lasteni kaveripiirissä on 8-10-vuotiaita tubettajia (koulukavereita), jotka kertovat omasta elämästään ja jopa meikkailevat videoilla. Näin nuorten ymmärrys ei riitä siihen, että ne videot ovat netissä ikuisesti. Kuka tahansa voi katsella niitä ja suorittaa itselleen epämiellyttäviä tekoja, nähdä miltä esimerkiksi lasten kotona näyttää ja saada videolla näkyvistä asioista jopa vihiä missä lapset asuvat.

Tämän lisäksi videoille joutuu tahtomattaan muitakin lapsia, jotka eivät ehkä halua siellä olla. Iso osa tubettajista on täysi-ikäisiä, ja kielenkäyttö on usein vittuperkelesaatanaa. Lisäksi blogeissa käsitellään esimerkiksi ekaa kertaa, kondomeja ja muita sellaisia asioita joita 10-vuotiaalle ei tulisi olla tarvetta selittää.

Tube on tällä hetkellä ehkä halutuin alusta, ja ei ole sellaista päivää jolloin ei kyseltäisi etteikö sitä tiliä sinne nyt saisi kuitenkaan tehdä ja alkaa tuottaa omaa videomateriaalia. Vielä ei ole lupaa irronnut.

Instagram on erittäin pinnallinen media. Ikäraja sinne on 13 vuotta, mutta tiedän 10-vuotiaita joilla on sinne tili. Instagram on kuitenkin selkeästi lähes puhtaasti tarkoitettu elämän siloitteluun, eli kuviin voi laittaa paljon filttereitä ja näyttää itsestään vain parhaan puolen. Instagram, eli Insta, on fitness-kansan suosiossa ja moni pitääkin sitä puuro ja perse -mediana, koska sinne kuvataan niin paljon kuvia omasta takapuolista ja ruoasta. En päästäisi alle 13-kesäistä tähän palveluun.

Periscopella ei ole virallista ikärajaa, mutta ehdottomasti pitäisi. Palvelu on ns. streamaus-palvelu, eli sillä voi lähettää reaaliaikaista videota täysin tuntemattomalle yleisölle. Tämän palvelun suosio nousee koko ajan ja ei ole yhtään uutta, että 10-13-vuotiaat tyttöset puhuvat siellä tisseistä ja ilmoittavat, että jos esim. 300 katsojaa täyttyy niin näytetään ne tissit.

Jumalauta, ei tuon ikäisten kuulu olla live-lähetyksissä kertomassa tällaisista asioista. On totta, että aina on ollut ihmisiä jotka haluavat tehdä lasten kanssa asioita joihin meidän ns. normaalien ymmärrys ei riitä. Jo 30 vuotta sitten oli maksullisia chatti-linjoja joihin sai soitella ja jutella satunnaisten ihmisten kanssa, ja jo silloin siellä aikuiset kyselivät tapaamista ehdotellen, että mitenkäs ne lapset kehittyvät intiimistä paikoista. Mutta valitettavaa on, että nykyajan asenteet ja tekniikka ovat mahdollistaneet

Kaikille yllä mainituille medioilla on yhteistä se, että niiden sisältöä ei voida koskaan 100% valvoa, niissä esiintyy kiusaamista ja harkitsemattomia julkaisuja, sekä erilaisia haasteita. Viimeksi mainitut ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Niiden ajatus on siis haastaa tutut ja tuntemattomat tekemään erilaisia juttuja. Osa näistä on harmittomia, mutta osa on puhdasta tyhmyyttä, kuten kanelin tai chilin syöminen, talojen katolla juoksentelu, nostureihin kiipeily tai jopa itsensä tuleen sytyttäminen (!).

Lapsi ja nuori haluaa kuulua porukkaan. Ryhmäytyminen on todella tärkeää ja kaveripiiri määrittelee usein tahdin. Siksi joskus harkintakyky pettää ja näyttämisenhalu menee järjen yli. Lapselle tulisi selittää jo ennen kuin hän päätyy ihmettelemään näitä haasteita, että mitkä ovat riskit ja mihin hölmöily voi johtaa. Ja selittää nimen omaan sillä tavalla kuin ihmiselle selitetään, eli kertomalla että katolta tippuessa voi kuolla tai halvaantua ja mihin se pahimmillaan johtaa, eikä lässyttää että piuviu kun saattaa tulla vähän pipivipi kun vähän tossu lipsuu.

Jos nyt joku lukee vähätellen tätä tekstiä, ajatellen että turhaa huolehtimista ja on maailmassa pahempiakin asioita, niin mietipä vähän minkälaisen kasvatuksen annat välinpitämättömällä asenteella lapsellesi. Entäs jos jossain vaiheessa on liian myöhäistä? Lapset ja nuoret eivät välttämättä puhu tai juurikaan oireile vaikka olisi paha olla. Tämä johtuu siitä, että lapsella voi olla tarve miellyttää, eikä hän halua tuoda huoliaan ilmi.

Valitettavasti meillä on kymmeniä, ellei satoja surullisia esimerkkejä ympäri maailmaa, joissa voidaan katsoa että sosiaalinen media on myötävaikuttanut lapsen kuolemaan. Näitä voi estää olemalla lapselle rehellinen ja kertomalla somen haitoista ja hyödyistä kaunistelematta. Lasta pitää rohkaista kertomaan huolensa ja asoita pitää tutkia yhdessä. Demonisointi ja perustelemattomat kiellot johtavat vain siihen että asioita tehdään salaa.

Se nyt vain on ihmisluonto sellainen.

Kysymyksiä vanhemmille

1. Tiedätkö missä kaikissa palveluissa lapsellasi on tili?

2. Tiedätkö mitä näissä palveluissa tapahtuu ja minkälaista sisältöä niissä jaetaan?

3. Tiedätkö mitä lapsesi tekee netissä silloin kun sinä et ole näkemässä? Siis oikeasti, ei lapsen kertoman version mukaan.

4. Jaatko itse materiaalia lapsistasi nettiin kysymättä lupaa lapsiltasi?

5. Ymmärrätkö kuinka järjestelmällisen kiusaamisen some mahdollistaa?

6. Kuinka voit olla varma, että lapsesi ei jaa itsestään arveluttavaa materiaalia nettiin tai jopa keskustele vääränlaisten ihmisten kanssa?

7. Miksi alakoulun ensimmäisillä luokilla oleva lapsesi tekee kavereiden kanssa videoita nettiin?

2 vastausta artikkeliin ”Some ja lapset”

  • Todella hyvin kirjoitettu teksti. Tämän sietäisi jokaisen vanhemman lukea tarkkaan ja harkiten. Kiitos tästä!

  • Näppärä 10-v tekee ihan itse ne tilit eivätkä vanhemmat saa ehkä koskaan tietää… Ainoa keino varmistua, että näin ei käy, on pitää ipana kotona 24/7. Siitä taas ei lastensuojelu tykkää.

Kommentointi on suljettu.