Kuole, arvoton kusipää!

Muun muassa otsikossa mainituilla sanoilla saatettiin tekoa, jonka tuloksena minut tungettiin yläasteella pimeään pommisuojaan. Eikä tietenkään päästetty pois. Minua kiusattiin 7- ja 8-luokilla sen verran, että en uskaltanut kulkea tiettyyn aikaan käytävillä. Kun leimautuu tarpeeksi, niin kaikki mitä tekee, on väärin. Sitten kun rohkaistuin kertomaan asiasta luokanvalvojalle, niin fyysinen kiusaaminen loppui, mutta tilalle tuli henkinen kiusaaminen. Älä koske siihen, se kertoo muuten opettajalle. 

Ala-asteella minua hakattiin. Olin nimittäin tavallaan vähän erilainen nuori; se reppana, joka valittiin aina viimeisenä liikuntatunnilla ja joka kehittyi tietyissä asioissa hieman muita myöhemmin. Olin sellainen haaveilija joka halusi leikkiä pari vuotta pidempään kuin luokan kovikset. Muuta syytähän ei tarvittu. Ala-asteella luokanvalvoja sai kiusaamisen kuriin, koska selvästi puhuminen ja onnistunut lähestyminen sai lapset ajattelemaan.

Onnekseni en on ollut kuitenkaan yksin, koska minulla oli myös kavereita. Kehitin jo varhaisessa vaiheessa suojakseni omituisen huumorin ja sain sillä osittain suositun aseman. Niin sanotuissa suosituissa porukoissa en koskaan ollut, sinne minua ei päästetty, mutta teini-ikää ei tarvinnut tarpoa läpi ilman kavereita. Se olisi voinut olla liikaa.

Minä olen vahva ja selvisin ilman arpia. Tavallaan. Toki kaikki on vaikuttanut kaikkeen, mutta nykyään näistä asioista on helppo puhua. Seison kiusattujen puolella ja olen opettanut omille lapsillenikin, että jos mitään muuta ei tässä maailmassa mieleen jää, niin muistakaa että kotiin saa aina tulla vaikka mitä olisi tehnyt ja heikompia pitää aina puolustaa. Minulla on rakastavat vanhemmat joilta olen oppinut samat asiat. En ole koskaan jäänyt yksin, vaikka olen niin sanotusti kokeillut rajojani melko reunallakin.

Asenteet lähtevät kotoa. Kukaan ei synny kiusaajaksi. Se on jotain mihin kasvetaan. Myöhemmin sain muuten selville, että sekä ala- että yläasteen kiusaajat olivat pääosin rikkinäisistä perheistä ja osa heistä on jo kuollut, vankilassa tai elämä on muuten kuljettanut umpikujaan. Surullista.

Tämä aihepiiri nousi mieleeni vähän aikaa sitten, kun kirjoitin tulevaan kirjaani myös hieman kiusaamisesta. Päätin konkretisoida tämän blogitekstiksi, kun pari viikkoa sitten eräässä kaupungissa eräs nuori hyppäsi sillalta alas ja teki itsemurhan. Kuulin myöhemmin hänen koulutovereiltaan huhun, että hän päätyi tähän ratkaisuun siksi että häntä kiusattiin. Kysyin eräältä lapselta miltä tämä tuntuu, mutta hän sanoi ettei oikein miltään kun en tuntenut ihmistä. 

Ei miltään. Miten ihmisen kuolema ei voi tuntua miltään? Vaikka ei tuntisi ihmistä, niin pitäisi sen jollain tavalla laittaa ajattelemaan. Miten helppoa tuokin täysin turha kuolema olisi ollut ehkä estää? Jos edes joku olisi kysynyt miten voit tai tukenut ihmistä ettei hän olisi jäänyt yksin. Jos edes joku olisi kannustanut, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Lapsi ei ollut heikko, vaan häneltä loppu jaksaminen.

Todistin kerran yläasteella tilannetta, jossa erästä toista oppilasta kiusattiin jatkuvasti. Kerran hänellä keitti yli, hän otti jääkiekkomailan ja yritti hakata erään kiusaajan. Jos maila olisi osunut, se olisi voinut jopa tappaa, sillä näin että lyönti oli kova ja se lähti tosissaan. Vastaukseksi hän sai sadattelua, vitun hullu, vaikka nuorta mieltä oli venytetty kiusaamalla jo viikkoja, ehkä kuukausia. Jossain vaiheessa tulee kehittyvällä mielellä raja vastaan ja syy on kiusatun. Kysytään, että miten sinä nyt noin ja alennetaan kiusatun kokemuksia entisestään.

Jostain syystä kiusaaja pääsee liian usein kuin koira veräjästä. Kiusaajasta tehdään jopa uhri. Oma poikani jäi jokin aika sitten yksittäisestä kiusaamistapauksesta kiinni. Hyvä niin, sillä tein siitä samantien lopun. Lapset puhuvat aina sitä mitä aikuiset haluavat kuulla ja sinisilmäiset aikuiset uskovat lapsiaan. Lähtökohtaisesti tiedän, että jokainen lapsi on potentiaalinen kiusaaja ja tilaisuuden tullen ihminen on halutessaan idiootti. Vaikka kuinka haluaisit uskoa, että oma kullannuppusi ei tee pahuuksia, niin älä usko häntä kyseenalaistamatta.

Luota kuitenkin lapseen jos hän kertoo totuuden. Meillä on lasten kanssa sopimus. Annan yhden mahdollisuuden kertoa koko totuuden, enkä suutu vaikka se olisi mikä, vaan kannustan olemaan rehellinen. Aina vastaus ei ole sitä mitä toivoisin, mutta tärkeintä onkin, että lapsi voi luottaa minuun sen verran, että uskaltaa myöntää tehneensä väärin. Kaikki tekevät virheitä, mutta niistä tulee oppia. Jos kiusaamista vähätellään tai se lakaistaan maton alle, niin virheistä ei opita.

Päin vastoin, sulkemalla silmät, ihminen unohtaa oman sivistyneisyytensä ja on osasyyllinen siihen mitkä seuraamukset ovat.

Itsekin valehtelin teininä. Minäkin nimittäin kiusasin. En tiedä miksi. Ehkä ihmisestä tulee kusipää, kun häntä sellaiseksi tarpeeksi haukutaan. Ehkä minun piti jatkaa kierrettä ja sain sillä hyväksyntää – jotain josta olin jäänyt paitsi. En tiedä, mutta joka tapauksessa kadun sitä. Itse oireilin joka tapauksessa melko levottomalla käytöksellä ja olin liian usein puhuttelussa. Jostain syystä rehtori kuitenkin näki lävitseni ja kun yhdeksäs luokka koitti, niin kiusaajat olivat joko poistuneet tai kasvaneet sen verran viisaammiksi, ettei kiusaamista enää tapahtunut.

Kiusattu jää liian usein yksin. Kiusaaminen on henkinen prässi, joka murentaa ihmisen kuin ihmisen jatkuttuaan tarpeeksi pitkään.

Kiusaaminen ei ole mikään lasten juttu, päin vastoin, aikuiset osaavat olla vielä ilkeämpiä. Lapsilla on puolustuksenaan sentään se, että he eivät ymmärrä, mutta aikuiset ovat vain mulkkuja. Joskus he päätyvät ammatteihin joissa voi kiusata muita ties minkä asian varjolla tai verhota sen ammattilaisuuteen.

Kiusaaminen ei ole uusi ilmiö ja terminäkin se on tunnettu jo 1700-luvulta lähtien. Mistä kiusaaminen johtuu? Vallasta ja me vastaan muut -ajattelusta. Ihminen on aina pyrkinyt ryhmäytymään ja dominoimaan muita. Oleellista ei ole kysyä miksi kiusataan, vaan miksi kiusaaminen on edelleen yleistä, sillä luulisi että ihminen olisi jo oppinut historiasta ja virheistään. Tietenkään näin ei ole, koska jokaisella on alitajuinen pimeä puoli joka on yllättävän helppo päästää paineen alla esille.

Syy kiusaamisen yleistymiselle on se, että usein kiusaamisen vastaiset toimenpiteet ovat joko haitallisia tai ongelmat lakaistaan maton alle. Kiusaamiseen puuttuminen ei ole neutraali toimenpide ja moni jättää sen mieluummin tekemättä. Moni katsoo sivusta ettei tarvitse kuormittaa itseään, pelkään koulunsa tai työpaikkansa mainetta tai on liian läheisessä suhteessa kiusaajaan. Usein se on myös kiusattava joka esimerkiksi väsymisen tai muiden kyvyttömyyden takia joutuu vaihtamaan ympäristöä. Viesti on tällöin selvä, kiusaaja voittaa ja vika oli kiusattavassa.

Tämä on toki ihan perseestä ja asialle pitäisi tehdä jotain.

Itse olen ainakin yrittänyt. Olen perustanut muun muassa kiusatuille tarkoitetun keskustelupalstan, yhdistyksen joka yritti auttaa vähävaraisia ja palvelun jolla yksinäiset voisivat löytää toisensa. Jokaiseen oli lähdössä vaikka kuinka monta ihmistä ja ideoita oli paljon, mutta sitten kun toiminnan aika tuli, oli yhtäkkiä kaikilla jotain kesken – tai ainakin joku tekosyy. Ai sinne pitää kirjautua, en mä ala maileja laittelemaan tollasiin. 

Niinpä niin.

Puhuminen on helppoa ja suunnittelu halpaa, mutta jos omaa aikaa pitäisi käyttää johonkin konkreettiseen, niin tekijät kyllä erottuvat äkkiä. Valitettavasti yksin on hyvin hankalaa tehdä muiden töiden ja perheen ohessa yhtään mitään. Arvostelijoita kyllä riittää, sehän nähtiin jo tovi takaperin Brother Christmasin tapauksessa. Teet yhdenkin pienen virheen – vaikka kuinka tekisit yhteistä hyvää ja haluaisit auttaa – niin väkijoukko lynkkaa mielessään ja suu vaahdossa saman tien.

Minä pidän äärettömän surullisena sitä, että ihmiset kyllä käyttävät suunnattomasti energiaa löytääkseen kadonneen kissanpennun, eläimen, mutta eivät puutu lasten kiusaamiseen. Älkää käsittäkö väärin, pidän tärkeänä myös kisun löytymistä ja olen iloinen huomatakseni, että ihmiset yrittävät auttaa. Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan olisi millään lailla toisiltaan pois, eli kenelläkään ei ole mitään syytä jättää kiusaamista huomioimatta. En ole kuitenkaan nähnyt yhtään uutista tilanteesta, jossa väkijoukko heittää reput selkään ja alkaa kitkeä kiusaamista paikkakunnan koulusta pois.

Tuntuu että asia on päin vastoin – ihmiset oikein etsivät syytä päästä kiusaamaan. Julkinen henkilö on julkisuutensa valinnut ja hänen pitää kestää sen haitatMitkä vitun haitat? Mistä lähtien kiusaaminen on ollut oikeutettua siksi, että toinen on enemmän esillä kuin toinen? Itse olen ottanut sen linjan, että jokainen vihaposti ja kiusaamisyritys päätyy välittömästi kuvakaappauksena nimen kanssa nettiin. Ei ole tosin paljoa kiusaajia näkynyt, koska en ole helpoin mahdollinen kiusaamisen kohde.

Burger King teki sosiaalis-psykologisen kokeen eräässä ravintolassaan. Kokeessa tutkittiin miten ihmiset reagoivat a) julkisesti tapahtuvaan kiusaamistilanteeseen jossa lapsijoukko kiusasi yhtä lasta ja b) kun heidän tilaamaansa hampurilaista kiusattiin eli lyötiin se nyrkillä kasaan ennen kuin se luovutettiin asiakkaalle. Vain 12 prosenttia ravintolassa kävijöistä puuttui kiusaamistapaukseen sen nähdessään, mutta peräti 95 prosenttia asiakkaista kilahti, kun heidän parin taalan hampurilaistaan oli ruhjottu. Suurinta osaa siis kiinnosti oikeasti tunnetasolla halpa, mutta itse maksettu ja oma käntty enemmän kuin ihmisarvon omaavan lapsen puolustaminen.

Jos joskus ihmiskunta käytöksineen vituttaa, niin tässä on yksi niistä hetkistä.

Puutu kiusaamisen ainaPuolusta heikompiasi, äläkä jätä ketään yksin. Noilla kolmella ohjeella pääset pitkälle, usko pois. Kaikilla meillä on omat voimavaramme ja joillekin kiusaaminen tai yksinolo jättää suuremmat arvet kuin toisille. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen olento ja tarvitsee toista ihmistä. Sulkemalla silmät tai kääntämällä selkäsi, luovutat palasen inhimillisyyttäsi.

Ole rohkea, älä raukka. Ei anneta enää yhdenkään lapsen kuolla kiusaamisen tai yksinäisyyden takia. Itse halusin kirjoittaa tämän tekstin kertoakseni, että pakko ei ole alistua ja kiusaamisena olemisen voi kääntää voitoksi.

Toivoisin niin, että tämä olisi se teksti, joka saa kaikki ajattelemaan ja kiusaaminen loppuu maailmasta. Tietenkään niin ei tapahdu, sillä vaikka tätä ehkä jaetaankin eteenpäin ja muistutetaan itseä ja muita asian vakavuudesta, niin parissa viikossa asia unohtuu ja silmät sulkeutuvat ihan itsestään. Minä lupaan kuitenkin itse aina seisoa kiusattujen ja heikompien puolella.

Muistakaa, että ette ole yksin.


  • Photo by Marina Shatskih from Pexels
  • Blogini ja sivustoni uusiutuvat kokonaan syyskuun aikana. Seuraa menoa Facebookissa, niin tiedät koska alkaa tapahtua.