Kilpirauhasvaivasi ja homeongelmasi ovat harhaa

Tämä ei ole pilkkakirjoitus.

Silti tiedän jo tässä vaiheessa, että osan tarvitsee lukea pelkkä otsikko ja aivoissa tapahtuu pieni ydinräjähdys. Se aiheuttaa sen, että tämä teksti luetaan kiihkon vallassa ja suurin osa asiasta hämärtyy. Provosoiva otsikko sai sinut lukemaan toivottavasti kuitenkin tänne asti, etkä ole jo kaupassa ostamassa tulitikkuja ja bensaa. Otsikko on nimittäin totta vain osan kohdalla, ja juuri sinä saatat kärsiä ihan oikeasti homeiden aiheuttamasta ongelmasta tai kilpirauhasen toiminnan häiriöistä.

Valitettavasti molemmat ovat tällä hetkellä ylidiagnosoituja trendisairauksia ja saatat kärsiä psyykkisistä ongelmista oikean sairauden sijaan. Tiedän että sitä ei ole helppo myöntää, mutta jos luet loppuun niin ehkä ymmärrät mitä tarkoitan. Korostan tässä kohtaa vielä, että oireesi ovat sinulle ihan varmasti aitoja. En kiellä sitä, vaan kyseenalaistan sen mistä ne johtuvat. Voi hyvinkin olla, että olet saanut vääränlaista hoitoa tai sinua ei olla kuunneltu, mutta se ei tarkoita että sinun pitäisi tyytyä täysin satunnaiseen hoitoon joka voi olla pitkällä aikavälillä jopa vaarallista.

Oireiden puutos ei ole sama asia kuin paraneminen. Jos hoidat itseäsi väärin, niin et itse asiassa käy paranemisprosessia vaan piilotat vain oireitasi. Saatat siis käyttää täysin turhaan tyroksiinia tai uskotella itsellesi että olet altistunut homeelle. Joku päivä elimistö kuitenkin tajuaa tämän, eikä jaksa enää esittää totuudenvastaisesti tervettä. Mitä sitten tapahtuu?

Aloitan homeesta, sillä Maria Nordin kirjoittaa blogissaan kysyvällä otsikolla: Paranenko home- ja monikemikaaliyliherkkyydestä tällä menetelmällä?

Et parane.

Maria, saatat tulla oireettomaksi jostain jota sinulla ei ole ikinä välttämättä ollutkaan, mutta olet vain uskotellut itsellesi niin. Marian mukaan ympäristösairauksissa on nimittäin kyse aivovauriosta. Jos näin olisi, niin niistä paraneminen ei ole yhdestä blogissa mainostetussa temppu-DVD:stä kiinni. Aivovaurio on jo määritelmänsä mukaan aivojen tai niissä olevien hermojen vaurio. Henkinen trauma, tai oletus siitä että aivojen limbinen järjestelmä reagoisi hajuihin negatiivisesti, ei ole aivovaurio.

Tiedän, koska minulla on aivovaurio. Minun pikkuaivoistani puuttuu pala. Hermosto on degeneroitunut, eli hajonnut sieltä noin sentin kokoiselta alueelta kokonaan pois. Tästä syystä oikean käteni motoriikka ei toimi ihan sataprosenttisesti ja törmäilen väsyneenä oviin ja lattialla oleviin esineisiin.

Se on diagnosoitu aivovaurio, eikä mikään itsearvioitu tila. Eikä sitä voi korjata. Piste. Mutta voin olla välittämättä siitä ja elää elämääni rasittumatta siitä, että ruokaa tehdessä tulee vähän enemmän sotkua ja mukit tippuvat välillä käsistä.

Tähän – ja itse asiassa moneen muuhunkin vaivaan – tarjotaan ratkaisuksi neuroplastisiteettia. Siinä on taas sana jolla myydään paljon huuhaata mitä ihmeellisimpien kurssien, luentojen ja videodiiban muodossa. Kuinka moni edes tietää mitä neuroplastisiteetti tarkoittaa?

Neuroplastisiteeti ei ole mikään uusi ilmiö, vaan sillä tarkoitetaan neuroneiden kykyä muuttaa muotoaan ja tehtäviään, eli mukautua tilanteeseen muutoksen avulla. Neuroplastisiteettia tapahtuu ihan koko ajan, teimmepä jotain aivoja aktivoivaa taikka sitten emme. Itse asiassa oppiminen ja muistin toiminta perustuu neuroplastisiteettiin, joka ei aina ole välttämättä positiivinen ilmiö, vaan muutos voi olla vaikka sairaudesta riippuen myös tuhoavaa. Myös esimerkiksi masennuksen ja addiktion aikana tapahtuu negatiivista neuroplastisiteettia, joka voidaan kyllä yrittää kääntää positiiviseksi terapialla.

HUOM! Hermoston neuroplastisiteetti on sitä tehokkaampaa mitä nuorempi ihminen on. Aivovaurion saaneen lapsen aivot saattavat mukautua 100%, mutta aivovaurion saaneen aikuisen aivot eivät. Itsekin tiedän muutaman henkilön joita lähinnä vituttaisi lukea Kotitalouskriisin kaltaisia blogeja samalla kun miettivät neljännentoista kerran tunnin sisällä että maksoinko jo laskut vai en.

Tämä Marian mainostama, parisataa euroa maksava menetelmä lupaa auttaa niin moneen vaivaan, että heikompaa alkaa huimata. Kyseessä on siis täysin alalle kouluttamattoman, mutta sähkö- ja kemikaaliyliherkkyyksistä itsensä ”parantaneen” ihmisen kehittämä menetelmä, joka ei pohjaa minkäänlaiseen tieteeseen tai tutkimukseen. Eikä se muuten ole ainoa menetelmä jonka hinta huitelee samoissa lukemissa ja jolla voidaan parantaa samantyyppisiä vaivoja. Tosin esim. tämä kohdistuukin mantelitumakkeeseen eikä koko limbiseen järjestelmään, mutta onko tuolla nyt niin merkitystä, samalla tavalla siellä kouluttamattoman kehittäjän pankkitili karttuu.

Vaikka mielestäni onkin edesvastuutonta väittää, että aivovaurioita voi parantaa tällaisin menetelmin, niin on kuitenkin muistettava sellainen asia, että ihmiset ”parantuvat” tällaisellakin noudattamalla niitä. Oireet katoavat ja koetaan että ollaan terveitä.

Arvaa mitä? Jos näin käy sinulle, niin silloin sairautesi on ollut alun perinkin psyykkinen. Jos jotain voidaan parantaa psykologisin keinoin, ei sinulla silloin voi olla rakenteellista vikaa kuin korkeintaan hermostossa. Sama muuten pätee esimerkiksi uniongelmiin, joista suurin osa on psyykkisiä.

Maria ja parantuneet käytännössä myöntävät, että ongelma on alun perinkin ollut päänsisäinen. Tämä ei ole välttämättä hyvä asia, koska silloin osin tahattomasti vähätellään sellaisten ongelmaa joilla esimerkiksi homeet ovat saaneet elimistössä oikeasti aikaan rakenteellisia muutoksia. Tai joilla kilpirauhanen on ihan oikeasti rikki.

Kysynkin, että miksi psyykkinen sairaus on hävettävämpää kuin fyysinen? Selvästi ihmiset häpeävät keskimääräistä enemmän sitä että sairaus on lähtöjään omista ajatuksista, ja on helpompi selittää fyysiset oireet fyysisellä vaivalla. Molemmat ovat kuitenkin yhtä vakavasti otettavia. On jotenkin hyväksyttävämpää kertoa sairastuneensa homeesta tai kilpirauhasongelmiin, kuin myöntää itselleen että on väsynyt esimerkiksi töistä, stressistä, univajeesta, lapsista… you name it.

Eikö olisi siis helpompi myöntää itselleen että on vain väsynyt ja elimistö reagoi siihen, kuin kehittää itselleen ”suojasairaus” ja alkaa vaatia itselleen hoitoa johonkin jota ei ole välttämättä olemassa? Siitä tulee lopulta pakkomielle joka pahentaa oireita; noidankehä joka johtuu alunperinkin huonosta elämänhallinnasta eikä mistään rakenteellisesta sairaudesta.

Tässä kohtaa se Mariankin mainitsema limbinen järjestelmäsi on astunut kuvaan. Tai siis, onhan se toiminnassa koko ajan, mutta sen toiminta ohjaa sinua isoja aivoja enemmän. Siinä kohtaa kun evolutiivisesti uudemmat aivot (ulkokuori, neokorteksi) eivät kykene selittämään asioita loogisesti, alkaa aivojen vanhempi osa (keskiosa, mm. limbinen järjestelmä) ohjaamaan biologisesti tunteiden mukaan. Toisin sanoen, kehität itsellesi oppimasi ja maailmankuvasi perusteella syyn sille miksi oireilet.

Tästä päästäänkin siihen kilpirauhaseen. Joidenkin arvioiden mukaan jopa joka kolmas tyroksiinihoito voi olla turha. Toki jos kysytään muilta kuin lääkäreiltä, jotka eivät tietysti vaan ymmärrä, niin tyroksiinia pitäisi määrätä paljon enemmän.

Koska se auttaa.

Mutta miksi se auttaa? Koska kilpirauhashormoni on aineenvaihduntaa tehostava hormoni ja muun muassa väsymys (joka sopii oireena suunnilleen jokaisen sairauteen) häviää ja tunnet olosi paremmaksi. Hermojärjestelmäsi aktivoituu, paino putoaa ja tunnet eläväsi. Aivosi tulkitsevat oireiden vähenemisen parantumiseksi ja koska se tuntuu hyvältä, niin limbinen järjestelmä ohjaa emootion kautta sinut jatkamaan sitä mitä teet.

Eli syömään lääkkeitä, vaikka sinulle yritetään loogisesti perustella miksi se on väärin. Vaikka voit hyvin, niin olet ehkä kehittänyt juuri itsellesi lääkkeillä kilpirauhasen liikatoiminnan. Vaikka en olisi lääke- ja terveystieteiden ammattilainen, niin tiedän sen koska minulle on käynyt melkein niin.

Muutama vuosi sitten elin kuin usvassa. En kyennyt lukemaan ja paino nousi vaikka en syönyt. En nukkunut, aivot olivat kuin sumussa ja en saanut mitään aikaiseksi. Olin koko ajan kuin hitaassa unessa. Labrat eivät olleet kunnossa ja kilpirauhasarvot olivat rajojen ulkopuolella. Tätä jatkui kuukausia ja aloin olla ihan finaalissa. Lopulta ilmoitin lääkärille että haluan lääkkeet, oli mikä oli, itku tulee ja romahdan.

En saanut lääkkeitä.

Sain lähetteen psykologille ja kolmen kuukauden sairasloman loppuun palamisen takia. Sain käskyn nukkua. Ja kas kummaa, kun olin levännyt pari kuukautta, niin voin paremmin, kilpirauhasarvot olivat normaalit ja paino oli pudonnut kahdeksan kiloa.

Lepo + ravinto + liikunta > lääkkeet.

Mitäpä jos olisin tuossa kohtaa saanut tahtoni läpi ja alkanut vetämään niitä lääkkeitä? Kauanko elimistö olisi jaksanut peitellä todellista syytä jonka olisin tyroksiinilla piilottanut? Ei se kilpirauhashormoni sitä jaksamista olisi tuonut yhtään lisää, päinvastoin, olisin tiristänyt sen avulla kropasta vain viimeisetkin polttoaineet ja tiltannut entistä pahemmin jossain vaiheessa.

Koska olin rasittanut itseäni liikaa, en pystynyt enää ajattelemaan loogisesti. Limbinen järjestelmäni sai minut epätoivon valtaan ja kehitin itselleni fyysisiä oireita. Aivoissani tapahtui tätä trendikästä neuroplastisiteettia ja aloin voida henkisesti huonosti. Ylirasitukseen kroppa vastasi muun muassa yrittämällä tehostaa kilpirauhasen toimintaa jolloin arvot alkoivat heitellä. Minussa ei kuitenkaan ollut rakenteellista vikaa, vaan olin psyykkisesti epäkunnossa. Kun tämä osa-alue saatiin korjattua, niin kroppakin alkoi rentoutua, tapahtui taas sitä hemmetin neuroplastisiteettia ja aloin parantua.

Eikä tarvinnut syödä loppuelämää turhia lääkkeitä tai ostaa jotain helevetin temppuvideoita netistä.

P.S. Tiedän että jotkut lääkärit määräävät masennuslääkkeitä hyvin helposti oireisiinne. Tämä ei ole oikein, varsinkaan jos ette saa kunnon perusteluja kyseiseen lääkitykseen.

P.P.S. Kuten aina, olet vapaa kommentoimaan. Jos olen mielestäsi väärässä, niin kerro se. Mutta ilman perusteluja mielipiteesi jää vähän heikoksi.

Kuvan lähde: Googlella eka tulos.

9 vastausta artikkeliin ”Kilpirauhasvaivasi ja homeongelmasi ovat harhaa”

  • Niin totta. Tyroksiini ei auta vitutukseen. Kokeilin. Unirytmin pakottaminen normaaliin korjasi arvot lääkettä paremmin myöhemmin.

  • Kiitos! On monia meitä fyysisesti (esim. homeista) sairastuneita, jotka olemme tehneet kaikki mahd ”aivokikkailut” ja silti vaan ei keho parane. Useat ovat kiltisti käyneet myös psykologin vastaanotolla & sieltä passitettu takaisin, koska korvien välistä ei vikaa löydy.

    Psyykestä johtuvat oireilut/sairaudet eivät ole millään tapaa hävettäviä, mutta tärkeä osata erottaa asiat toisistaan.

    On suuri joukko sairaita ihmisiä, jotka huolellisia elämäntavoissaan (ruoka, lepo, liikunta) & henkiset kantimet kunnossa. Silti sairaudet on ja pysyy.
    Koska kaikki ei ole mielen vallassa. Valitettavasti.

  • Ylen uutinen uunituoreesta tutkimuksesta, jossa on ensimmäistä kertaa todettu yhteys sisäilman toksiinien ja sairauksien välillä: http://yle.fi/uutiset/3-9471580 ja itse tutkimus: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Salin%2BJT. Eli kyllä sisäilmaongelmista johtuvat fyysiset oireet ovat aivan tieteellisesti todistettu.

    Jätän nämä linkit tähän, niin jokainen voi itse päättää uskooko random blogitekstiä vai Helsingin yliopiston tutkimusta. Toki se psykologinen elementti on olemassa ts. kuinka suhtaudut oireisiisi, mutta oireet ovat todennettavissa olevia fyysisiä reaktioita, ja se on tällä erää faktaa. Täytyy myös muistaa, että ihmiset ovat yksilöitä, niin fyysisesti kuin mentaalipuolellakin.

    Ei siinä mitään, hyvä yritys pohdiskella, mutta hieman meni huti. Yleensä ei kannata uskoa olevansa niin älykäs kuin luulee, se ei useimmiten ole kovin tarkka arvio.

    • Jos olisit lukenut ”random blogitekstin” ajatuksen kanssa, niin olisit huomannut että en kiellä etteivätkö sisäilmaongelmat olisi todellisia. Ei tämä ole mustavalkoinen asia, enkä sitä sellaisena esittänyt.

    • Sulta taisi jäädä tästä Timon blogista ydin ymmärtämättä. Hänhän ei juurikaan noin sanonut. Mutta hän taisi juuri tuollaista käytöstä kuvaillakin tekstissään.

  • Kuulostaa ihan siltä, että itselläni on juuri tuollainen mainitsemasi tilanne kilpirauhasen suhteen. Stressi asteikko on tapissa ja yöunet sieltä mihin ei aurinko paista. Kilpirauhas arvot ovat siinä viiterajoilla. Syön tyroksiinia, jotta selviän arjesta. Kokeilin olla jonkun aikaa ilman ja olosta tuli jälleen sietämätön. Ei vain ole taloudellisesti varaa irtisanoutua työelämästäkään, että pääsisin unet sekoittavasta vuorotyöstä eroon. Unihäiriöihin on määrätty jopa pientä annosta erästä mielialalääkettä. Kokeilin kerran ja olin koko päivän ihan pökkyrässä ja nukahdin kesken palaverin. Unohdin ne. Syön terveellisesti paljon kasviksia, eri proteiininlähteitä sekä hiilihydraatteja ja liikun monipuolisesti kehoa ja palautumista kuunnellen. En sitten tiedä olenko jotenkin stressiherkempi kuin muut. Olisihan se kiva voida paremmin ilman lääkityksiä, mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä. Paitsi irtisanoa itsensä.

  • Ei asianomaisena ulkopuolisena elämänseuraajana olen tällä kertaa Kettusen kanssa samaa mieltä. Kyllähän mielen voimaa alkavat jo putkiaivoiset lääkäritkin ymmärtämään, mutta aika usein vieläkin sitä itse kukin meistä aliarvostaa. Mieli on kuitenkin aina mukana, niin sairastuessa kuin parantuessakin. Jokaisessa tapauksessa tietysti eri painoarvolla. Sata prossaa aika usein ja alle kolmenkymmenen suht harvoin. Määrällä ei väliä, koska jos mieli on kunnossa kaikki muu paraneminen helpottuu huomattavasti.

  • Piristävän hyvä kirjoitus. On upeeta, että tässä ei kuitenkaan vähätellä ketään, vaan annat tervettä kritiikkiä nykyajan hömpötykselle. Nämä ”luomupiirit” ovat aivan yhtä samaa rahastusta kuin lääkepiirit.

    Meidän psyykellä on suuri voima elämämme luomisessa. Eihän plasebo vaikutus olisi niin vaikuttava. Ja myös se, että monet hoidot ja lääkkeet liittyvät plaseboon.

    Oli se sitten psyykkinen tai fyysinen ongelma – on tärkeä huomioida ja pysähtyä tilanteen äärelle. Hyvä että itse teit niin! Ihminen on kokonaisuus ja kun yksi alue on liian suuren rasituksen alla, kärsii siitä muut alueet.

    • Mikä on trendisairaus? Sellainen josta kirjoitetaan mediassa? Tehdään paljon uusia diagnooseja? Tai riittääkö että Kiiminkinen sanoo niin aamutelkkarissa?

      Kirjoittaja väittää ettei halua vähätellä ketään, mutta tekee juuri niin. Ehkäpä reagoin turhan herkästi mutta tiedän kuinka vaikeaa on saada lääkärit edes tilamaan halvat labrat kun keskikäinen nainen kysyy voisiko kilpirauhasen vajaatoiminta olla syy väsymykseen.

      En kerro enää työpaikalla että kilpparini on tuhoutumassa. Vakavasti otettava työntekijä ei voi sairastua trendisairauteen…

Kommentointi on suljettu.