Havaintoja ihmisten maailmasta

Tein eilen kaksi havaintoa.

Pohjustan tämänpäiväistä havaintosaagaa kertomalla ensin, että minä tarkkailen ihmisiä. Nykyaikojen mukaterveysorientoituneet älypuhelinniskat ja korvanappihermannit tuijottavat tyhjin silmin eteenpäin, elleivät ole sitten koko ajan sinisävyisen ruutunsa lumoissa. Kun on ensin tarvottu läpi kunkin päivän elämän, niin sitten illalla otetaan kuva omasta pyllykästä nettiin ja – jos ei kirjoiteta niin vähintäänkin ajatellaan, että miksi lihavat ovat.

Tyhjälle päälle ne vain ovat.

Teknologian kyllästämät aivot pystyvät asettamaan kehonkuvavivun vain kahteen asentoon: timmiin ja vähemmän timmiin. On kuitenkin niin, että siihen väliin mahtuu aivan uskomattoman hieno kirjo kaikenlaisia ihmiskohtaloita, joiden muotoja ja ilmenevyyttä ei pidä väheksyä.

Nykyajan terveysrobotiikka ajaa meitä yhteen pinkeään muottiin. Suorita. Luurit päähän. Laput silmille. Toista. Ole ihana. Säteile itsellesi ja ole oman elämäsi ihqudaa. Mutta missähän kaikki muut ovat? Löydätkö ympäriltäsi isoja ihmisiä, pieniä ihmisiä, pyöreitä ihmistä, rosoisia ihmisiä, viidakkoihmisiä, taikaihmisiä ja omenapiirakkaihmisiä? Vai löydätkö vain rasvakudosta ja lihaksia?

Pintaa. Pelkkää pintaa. Jos katson syvälle silmiisi, niin heijastuuko vastaan taianomainen erämaalampi pittoreskeine kerroksineen, vai tuijottaako vastaan pinkki lihakone?

Tarkkailen siis ihmisiä. Mutta normaalisti. En sillä tavalla ruskea poplari -normaalisti, vaan ihastelen miten monimuotoista rotumme onkaan. Jos – ja ehkä jopa kun – robotit valtaavat planeettamme, niin ne ovat samanlaisia. Sileitä ja esteettisiä klooneja. Täydellisiä, omaksi kuvakseen luotuja koneita.

Ihmiset onneksi eivät ole. Jos menet luontoon ja katsot metsää, näet puita. Jos taas tarkkailet metsää, näet paljon enemmän. Näet luonnon diversiteetin ja koet ympärilläsi elämää. Sama pätee ihmisiin. Koska viimeksi tarkkailit ihmisiä? Vai olitko pelkästään jakamassanne ilmatilassa?

Ensimmäinen havaintoni oli sellainen, että ihminen jolla on useampi kuin yksi terveysongelma, on usein ainakin hieman ylipainoinen ja – wait for it – erittäin inaktiivinen. Mutta se ihminen tulee silti joka kerta erilaisessa paketissa. Nykyään joka toisessa ruokatieteellä ja -taiteella läträävässä blogissa esitetään, että ruoka on lääke ja syömällä oikein voitaisiin parantaa vaikka mitä.

Entäs jos sillä ruoan laadulla ei olekaan niin suuri merkitys? Entäs jos kyse on kuitenkin vain ruoan määrästä?

Jos syöt kuin kuuden vuoden talveen valmistautuva mursu, niin luultavasti näytät myös siltä. Toki sillä on merkitystä syötkö kilon sokeria vai kilon pähkinöitä, mutta yksittäinen ruoka-aine ei yleensä ole ongelma. Astmaa ei paranneta maidottomalla ruokavaliolla eikä reumaa gluteenittomalla leivällä. Oireita voidaan lievittää jopa nollatasolle, mutta se perimmäinen syy ei sieltä solujen syvyyksistä välttämättä häviä.

Joillekin ehdottomuus toimii ja toiset tarvitsevat löysää. Yhden astmaoireet häviävät maidottomalla ruokavaliolla ja toisen reuma painuu remissioon gluteenittomalla ruoalla. Kaikkia kuitenkin yhdistää yksi asia. He ovat isoja ihmisiä, pieniä ihmisiä, pyöreitä – joskin tässä vaiheessa ehkä vähän laihtuneita – ihmistä, rosoisia ihmisiä, viidakkoihmisiä, taikaihmisiä ja omenapiirakkaihmisiä.

Uskon, että suurin osa ongelmista poistuisi yksinkertaisesti syömällä vähemmän. Ja liikkumalla enemmän… mutta hetkinen, eikös tämä nyt ole se sama vanha ”syö vähemmän ja liiku enemmän” -mantra joka on mukamas osoitettu virheellisesti jo monta kertaa?

Menikö vikaan? Osuinko miinaan? Söinkö kuolemanrusinan?

En. Jos menet kysymään tuolta keneltä tahansa liian suurivöiseltä henkilöltä, että mitä tulee syötyä, niin ruokapäiväkirja-analyysi paljastanee, että liikaa. En toki väitä, etteikö ruoka-aineiden laadulla tai makrojakaumalla olisi merkitystä, mutta jos ruokavalio koostuu makkarasta ja oluesta, niin niitä vain tulee yksinkertaisesti syötyä liikaa. Maailmassa on monta dokumentoitua ja onnistunutta dieettiä, joissa on laihdutettu pelkällä oluella, pitsalla, perunalla, porkkanoilla tai pähkinöillä.

Makkaran ja pitsan energiavaikutusta ei nollata chian siemenillä ja instant-jauheilla. Niiden energiavaikutus nollataan olemalla syömättä niitä. Terveys- ja laihdutusbusiness on puhdasta brändäämistä ja näihin brändeihin eri kokoiset ja muotoiset ihmiset solahtavat, jokainen omanlaiseensa koloseen.

Joskus se kolonen auttaa. Joskus se kolonen vie rahat. Joskus tekee molemmat. Joskus se myy sinulle ravintolisiä. Mutta silloin se kolonen onkin Tolonen.

No hahheli haa.

Niin tosiaan, se toinen havainto?

Mursut elävät 40 vuotta. Ihminen noin 80. Mursut ovat koko elämänsä ajan mursumaisia. Ihmisen ei tarvitse. Jos ylipainoinen ihminen laihduttaa vuoden, niin se on 1,25 % prosenttia ihmisen eliniästä.

mursu

Reilu prosentti. Se ei ole paljon hyvinvointisi eteen. Toisin sanoen, ole ihminen, älä mursu.

Ja ennen kaikkea, älä ole robotti.

Ja jos katsot tarkkaan, niin huomaat ettei ympärilläsikään ole sellaisia.

Yksi vastaus artikkeliin ”Havaintoja ihmisten maailmasta”

  • Niin erilaisia, niin samanlaisia. Riippuu näkökulmasta ja asenteesta. Itseasiassa asenne ratkaisee. Nuorena päätin olla pitkä komea mies ja kun minä uskoin siihen, niin aika moni nainenkin. Nyt eläkeläisenä muutin asennettani päättämällä olevani nuorekas viriili mies. Hyvin sekin on toiminut. Erilaisuus on fakta ja rikkaus, mutta itselleen sopivan erilaisuuden löytäminen vaatii vähän vaivannäköä. Se myös muuttuu vuosien myötä. Nyt 74 v. uskon vahvasti, että ruoka on minulle lääke ja koska uskon niin, se myös on niin, koska blasebo on viiskymmentä prossaa. Tietäisittepä minkälaisen terveyspommi smoothin imaisin tänäkin aamuna. Sen voimin painunkin kohta golfaamaan, huomen aamulla samanmoinen ja vuorille patikoimaan.

Kommentointi on suljettu.