Fitness-kyborgi Pajulahti

Brruh.

Törmäsin tuossa Body-lehteen jossa Minna Pajulahti kertoili ruokavaliostaan ja elämänsä kunnosta. Ja totesin, että kylläpä on taas julkaistu melkoista kakkaa. Syy siihen miksi tästä nyt pullautan ajatukseni ulos on se, että näitä juttuja lukevat paljon sellaiset nuoret joilla ei ole mitään suhteellisuuden tajua alalta, ymmärrystä ravinnosta tai hajua harjoittelusta. Näitä juttuja ja niissä esiintyviä ihmisiä käytetään esikuvina. Heidän ruokavalioitaan ja harjoitusohjelmiaan apinoidaan ja mennään kun ”Minnakin menee tällä”.

Olisi mukavaa, jos edes joskus kerrottaisiin koko totuus, eikä yritettäisi muuttaa koko ihmisen fysiologiaa journalismin riemuvoiton muodossa. Jutussa esitetyt luvut ja ”faktat” eivät nimittäin voi pitää paikkansa, ellei a) niin sanotusti kaunistella, tai b) käytetä lääkeaineita.

Itse veikkaan suoraan sanottuna molempia. Ei ole nimittäin fysikaalisesti mahdollista voida hyvin, olla pirteä ja kasvattaa lihasmassaa noin alhaisilla kaloreilla. Ilman lääkeaineita. Eikä se ole pidemmän päälle tervettäkään.

”Syö vähän, treenaa paljon”

Yllä oleva on jutussa esiintyvä väliotsikko, vaikka se voisi olla Näin saat syömishäiriön ja rikot aineenvaihduntasi 101 -kirjan nimi. Jos kehonrakennuslehdessä pitäisi olla yllä kuvatun kaltainen otsikko, niin sen tulisi kuulua ”Syö enemmän, treenaa vähemmän”. Syömällä liian vähän hiilihydraatteja on varma tapa saada hormonaalinen toiminta sekaisin. Syömällä liian vähän rasvaa, on niin ikään varma tapa saada hormonaalinen toiminta sekaisin. Kun tähän yhdistetään kova treeni ja naisen elimistön kuukausittainen, tietyllä syklillä kiertävä hormonien tarve, niin paska osuu ennen pitkää tuulettimeen.

”Olen ollut melkein koko vuoden 2016 ketoosilla, kalorit alle 1000/päivä. Neljän kuukauden aikana tällaisella ruokamäärällä voimatasoni nousivat esimerkiksi maastavedossa 25 kiloa… tästä voisi vetää johtopäätöksen, että voimatasot ja lihaksisto kasvaa kun menet ketoosille.”

No niinhän siitä voisi. Siitä voisi myös vetää johtopäätöksen, että jos lihasmassa kasvaa alle 1000 kcal / päivä energiansaannilla ja olo on hyvä, on klenbuterolin ja trijodityroniinin annostus kohdallaan. Siitä voisi myös vetää johtopäätöksen, että hermosto alkaa olla lopussa ja ylivirittyneenä antaa kaikkensa maksiminostoihin ennen kuin tilttaa lopullisesti.

Minna painaa omien sanojensa mukaan kisojen ulkopuolisella kaudella keskimäärin 83,5 kiloa. Sellainen peruskeho johon ei ole runtattu kovin paljon ekstralihasta, kuluttaa levossa 3,5 ml happea minuutissa kiloa kohti. Tämä on abauttia-rapu-rallaa 1 kcal tunnissa kiloa kohti. Toisin sanoen, 83,5-kiloisen henkilön perusaineenvaihdunta ottaa sellaiset 2004 kcal vuorokautta kohti. Jos lihasta on keskivertoa enemmän, niin tämä paritonnia menee jo siihen että pötkötellään koko päivä.

Nyt jos lihasta halutaan vielä saada lisää, niin siihen tarvitaan energiaa. Piste. Energiavajetta ei aminohappolisillä korvata, joten ainoa mahdollisuus on joko piilokalorit tai niin sanottu anabolinen voinappi. Vaikka ne kalorit ajoitettaisiin kuinka tarkasti siten, että Taika-Jim vetää vieressä hypnoottista elettä kuin viimeistä päivää, niin miinuskaloreilla ei varsinkaan noin kokenut kroppa kasva.

Toisaalta on toki mahdollista, että Minna vetää eteenpäin dieetilläkin alle 1000 päiväkaloreilla. Mutta silloin sisäelimet eivät toimi enää kuten pitäisi. Kilpirauhanen on vähintään sanomassa itseään irti, ellei ole jo sanonut. Jos aineenvaihdunta on joka tapauksessa hidastunut sille tasolle, että paljon treenaava ”pärjää” alle kahden tonnin kilokaloreilla, niin jossain on jotain pahasti vialla.

”Nyt esimerkiksi pystyin pudottamaan painoa alle vuorokaudessa noin 8 kiloa, mihin en olisi aiemmin pystynyt…”

Seems legit.

Not.

Jos oikein muistan, niin maailmanennätys painonpudotuksessa vuorokauden aikana on n. 12 kiloa. Tähän kykeni palomies joka sammutti metsäpaloa vuorokauden ajan (korjatkaa jos olen väärässä). Kahdeksalla kilolla ei toki vielä ennätystenkirjan ovia availla, mutta jos nyt suhteutetaan kahdeksan kilon painonpudotus ensin ihan normaalien ihmisten elämään.

Uskon, että kahdeksan kiloa vuorokaudessa voi lähteä a) lähes puhtaasti nesteestä, tai b) minijääkaapin kokoisesta kakkakikkareesta joka on peräisin lähes täysin proteiinipitoisesta ruokavalioista. Oletan että kakkosvaihtoehto (pun intended) ei tule kyseeseen potentiaalisen ummetuksen takia, joten kurkataan a-luukkuun. Jos tuo 8 kiloa lähtee kisakauden ulkopuolisesta painosta, niin ollaan n. 9 % painonpudotuksessa. Jos taas kisapainosta, niin ollaan n. 11 % painonpudotuksessa. Varsinkin jälkimmäinen pudotus alkaa olla vakavan nestehukan luokkaa, jolloin silmät alkavat painua kuopalle ja äly jäätyä. Matka sydänpysähdykseen on tästä yllättävän lyhyt.

Tuo mainitsemani palomies oli kokonaisen vuorokauden tulisesssa pätsissä, joten vesi haihtui yksinkertaisesti pois elimistöstä. Minna tuskin oli tulisessa pätsissä, joten tuon nestemäärän pystynee poistamaan vain nesteenpoistolääkkeillä. Tuskin enää esimerkiksi ananas auttaa. Ellei se paina kahdeksaa kiloa ja sitä vedetä takapuolesta ulos.

Matka sydänpysähdykseen voi olla tästäkin yllättävän lyhyt.

”Nyt olenkin miettinyt, että mistä tämä meidän lajien hirveä kalorimäärän suosiminen on tullut, tai kirjoitukset että terve urheilija syö 2500 kaloria [sic] päivässä ym.” 

Painottaisin termiä terve urheilija.

”Väittäisin, että huippuvoimistelijat, ballerinat ym. joiden painon täytyy liikkua tietyssä linjassa syövät paljon vähemmän.”

Niin varmaan syövätkin. Mutta esimerkiksi tanssijoilla on kolminkertainen riski sairastua syömishäiriöön. Vuonna 1992 yli puolet aiheesta tehtyyn kyselyyn vastanneista voikkasaleista raportoi syömishäiriöistä. Eliittitasolla tanssijat vievät edelleen tilastokärjen, mutta myös voimistelijoiden riski alkaa nousta.

¿Comprende?

On toki aina se mahdollisuus että olen väärässä. Mutta silloin Minna olisi sen tason geneettinen ihme, että lääketiede haluaisi varmaan vilkaista tuota kroppaa tarkemmin. Minulla ei ole mitään Minnaa vastaan, eikä tässä ei ole kyse mistään makuasioista tai siitä onko tuollainen vartalo esteettinen vai ei, sillä kaikki saavat tykätä ihan kaikesta. Tässä ei ole kyse myöskään siitä, etteikö omalle kropalle saisi tehdä mitä haluaa, aineilla tai ilman.

Vaan tässä on kyse siitä, että kyseinen esimerkki ”ammattilaislehdessä” on yksinkertaisesti kokonaisuudessaan niin huono, että siihen ei voi olla puuttumatta. Joko koko totuus kehiin tai sitten ollaan kokonaan hiljaa. Fitness on urheilulajina paikallaan siinä missä muutkin, mutta ei silloin kun se tehdään syömishäiriön ja sairauden rajoilla. Nyt kun jutun yläreunassa lukee vielä, että IFBB Pro Minna Pajulahti antaa ohjeita Bodyn lukijoille, niin jutusta saa helposti kuvan, että tässä tarjotaan jotain ihan varteenotettavaa neuvoa kuinka treeniä saa vietyä vähän pidemmälle.

Mutta ei. Näillä ohjeilla saavuttaa korkeintaan hormonaalisen tiltin. Lopussa on hieman selittelyn makua, mutta kaikki kuitataan trendikkäällä iskulauseella ”train insane or remain the same”.

Kyllä. ”Winners never quit, quitters never win”, ”No pain no gain”, ”Puuha-Pete kaiken korjaa” ja mitä näitä nyt on. ”Live fast die young”. Minna jätät varmaan nätin ruumiin, mutta tuota menoa teet sen liian pian.

Ei jatkoon.

Kysymykset

  1. Miksi lehti julkaisee tällaista dadaa?
  2. Minkälaisen esikuvan pyritte antamaan nuorille lukijoillenne?
  3. Miksi ette julkaise koko totuutta?

Unknown-3

15 vastausta artikkeliin ”Fitness-kyborgi Pajulahti”

  • Muistan teininä lukeneeni serkun kanssa jostain fit/sport/kuntolehdestä suomalaisesta nuoresta painonnostajanaisesta, joka kertoi makeannälkäänsä syövänsä maksalaatikkoa (siinähän on rusinoita!), sätti julkisesti poikaystäväänsä, kun tämä terveellisen aterian päälle söi jälkiruuaksi jäätelön ja jonka suhde ruokaan oli selvästikin kieroutunut. Lisäksi supernainen oli kirjoittanut lukuisan määrän älliä ylppäreissä ja päässyt lääkikseen korkeimmilla pisteillä.

    Minä olin juuri toipumassa bulimiasta ja serkkuni anoreksiasta. Kirjoitettiin lehteen palautetta, että tämmöisestä kieroutuneesta suhteesta ruokaan ja treenaamiseen ei sovi kirjoittaa teinilukijoille. Vastaus oli, että ”emme ajatelleet, että kukaan voisi ottaa sen näin”.

    • Tuon kyseisen painonnostajanaisen tavanneena voin kertoa että älyä riittää mutta ei maalaisjärkeä. Tuntuu että fitness vie ihmisiltä todellisuudentajun koska elämä muuttuu pelkäksi suorittamiseksi. Jollain tasolla homma on jo aivan neuroottista ja mielestäni pitäisikin kiinnittää huomiota myös ihmisten henkiseen hyvinvointiin, koska pakkomielteeksi muuttuneella kehon muokkaamisella on oikeasti hengenvaarallisia seurauksia ja moni harrastaja ei omassa suorittamisen sokeudessaan näitä tiedosta.

      • Kyseinen nainen ei ole painonnostaja, vaan voimanostaja.

  • Huhhuh, kyllä on melkoista soopaa kirjoitettu. Toivottavasti tämä kirjoitus saavuttaisi edes yhden syömishäiriön partaalle ajautuvan teinin. Tuntuu että alkaa tämä fitness touhu saavuttamaan 2000 luvulla syntyneen jälkipolven. Hyvä esimerkki siitä kun työkaverini kertoi töissä kuinka hän oli tehnyt lättyjä. Yhtäkkiä hänen tyttönsä 8 vuotias kaveri oli alkanut paasaaamaan hänen tytärtään siitä kuinka paljon lätyssä on kaloreita ja sanonut että kuinka hänen painonsa oli noussut lättyjen jälkeen.

  • Mahtava ja hyvin ajankoihtainen sekä paljon odotettu kirjoitus! Kiitos ja aamen!

  • Hurahdin fitnekseen 16-vuotiaana. Oikeastaan uskon, että aikaisempien vuosien bulimia muutti muotoaan ”terveellisempään suuntaan”. Punnitsin ruuat ja elin pilkuntarkkaa elämää noin 2 vuotta. Haaveena olivat kisalavat ja menestys tietenkin. fitness sopi täydellisesti suorittajaluonteeseeni. 18-vuotiaana alkoi langat katketa ja sairastuin bulimiaan uudelleen, pahemmin. Kisahaaveet katosivat sairastelun alle. Onneksi jatkoin salilla treenaamista. Nyt kohta 22-vuotiaana voin todeta, että en ole vieläkään terve..
    Aika monet kisabikinit ja ulkomaanmatkat on vedetty wc-pöntöstä alas heikkona hetkenä suklaan, muffinien ja muun lohturuoan muodossa. Lisäksi olen jatkuvassa seurannassa kilpirauhasesta juuri tämän ”Hanki lihasta ja polta rasvaa samaan aikaan: syö max 1200 kaloria päivässä ja treenaa 674 kertaa tunnissa”-paskan vuoksi jota uskoin kuin pyhäkoululainen raamattua.

  • Mahtava kirjoitus!
    Entisenä huippuvoimistelijana voin kyllä todeta, että yllättävän moni urheilija taistelee syömishäiriön, tai ainakin siihen suuntaan liikkuvien ajatusten kanssa. Seurat eivät tietenkään kysyttäessä mainitse kuin ne tapaukset, jotka ovat tulleet esille, eli toisin sanoen ollaan päädytty jo sairaalahoitoon asti. Tämä sama pätee varmasti ammattilaistanssijoiden maailmassa, moni sairastaa salassa.

  • Muistan kuulleeni samoja lauseita 1000kcal/päivässä, ja ketoosilla elämisestä pitkiäkin aikoja jossain haastatteluvideossa. Minna kertoi saunoneensa, ja totesi samalla,että hulluahan se on mutta halusi päästä alempaan painoluokkaan nostamaan keinolla millä hyvänsä. Hitto ku ei muista mikä Pakkotoistollekin linkitetty video se oli :/

    Hienosti kirjoitettu postaus, ja lisää tekstiä vaan ulos.

  • Ihan mahtava kirjoitus! Laitoitko lehteen suoraan palautetta? Jos, niin olis kiva tietää vastasivat ja miksi ns ”ammattilaislehti” julkaisee tuollaista pas….

  • Itse en periaatteesta Body-lehteä osta ja nyt taas yksi syy lisää miksi tulevaisuudessakaan en tue rahallisesti niin ala-arvoista julkaisua. Joskus erehdyn ystäväni luona lehteä selaamaan ja aina siitä tulee huono fiilis.
    Tajuaako Body-lehti ja/tai Minna Pajulahti millainen vaikutus tuollaisilla kirjoituksilla on nuoriin naisiin? Minnallakin on todennäköisesti valmentajana joku kemisti jolla ei ole mitään käsitystä pitkäjänteisestä puhtaasta harjoittelusta, vaan kaikki on perustunut kemiaan. Ketään ei voi tietenkään varmuudella syyttää aineiden käytöstä, mutta ainakin Tampereen suunnalla kemia näyttelee määrätyissä piireissä todella isoa roolia.
    Nuoret naiset, älkää uskoko sanaakaan tuota Body-lehden juttua vaan ottakaa itse asioista selvää ja yrittäkää oppia tuntemaan kroppaanne mahdolisimman hyvin.
    Jos valmentajanne painostaa tai edes vihjaa aineiden käyttöön niin vaihtakaa heti valmentajaa.

  • Miksi lehti julkaisee tällaista dadaa?
    Minkälaisen esikuvan pyritte antamaan nuorille lukijoillenne?
    Miksi ette julkaise koko totuutta?

    Fitness-lehdet ovat aikuisten mainos-kuvakirjoja. Itse tekstillä ei ole väliä. Kyseisen lehdistön tehtävä on lyödä silmien eteen kuvia lihaksikkaista ja timmeistä vartaloista, joita lukija voi sitten kadehtia. Artikkelien pointtina on myydä/ altistaa lukijat uusille fitness-villityksille ja lisäravinteille. Ihmiset lukevat kyseisiä lehtiä, sillä ne tarjoavat jossain määrin heille fitnessiin liittyviä faktoideja helposti nieltävässä muodossa, ja kuvat puolestaan lupaavat millaisia tuloksia saa aikaiseksi jos näihin neuvoihin sitoutuu.

    ”Jutussa esitetyt luvut ja ”faktat” eivät nimittäin voi pitää paikkansa, ellei a) niin sanotusti kaunistella, tai b) käytetä lääkeaineita”
    – Varmasti juttu on tehokkaasti kaunisteltu ja stilisoitu. Aiheesen liittyvä kysymys arvoisalle blogistille: Voiko tuloksia saada kyseisellä ruokavaliolla aikaiseksi vaikka käyttäisi lääkeaineita? Energian ja ravintoaineita kuluu joka päivä ja niiden täytyy loppupeleissä kuitenkin tulla jostain. Jos elimistö saa liian vähän energiaa, ei se pysty sitä tyhjästäkään taikomaan vaikka mitkä hormonit olisi käytössä.

Kommentointi on suljettu.